KUVATAAN KUN KERETÄÄN

Tuntuu, ettei päivän tunnit riitä, neljä kättä liian vähän ja korville liikaa melua, neljä silmääkään ei riitä vahtimaan jos on tehtävä jotain muuta samalla. Pikkuveli tuhisee hiljaa syödessään vieden ainakin yhden käden. Toisella kädellä kootaan palapeliä isosiskon kanssa. Toinen käsipari yrittää siivota ja kokata parhaansa mukaan ja siinä samalla vaihtaa vaippaa, liimata laastaria kipeään kohtaan ja pidellä puhelinta "Miten teillä sujuu?"-puheluiden aikana.

Isosisko uhmaa, huutaa ja kiukkuaa. Vähintään kerran päivässä kuunnellaan hysteeristä huutoitkua kun kullanmuru ei saa tahtoaan läpi, oli kyse sitten siitä typerästä keitosta joka ei pysy haarukassa tai koon 19 kengistä, jotka on aivan pakko saada mahtumaan 24 koon jalkaan.
Pikkuveli syö, nukkuu, syö, nukkuu, kakkii, kakkii ja kakkii. Niin kuin vauvat nyt yleensä tuppaavat tekemään. Maitoa tulvii yli äyräiden, viime yönä puoli kaksi keittelimme suolaliuosta helpottamaan pikkuisen tukkoista nenää.

Isosisko myös tanssii, laulaa, nauraa ja auttaa. Pikkuveljen luokse juostaan välittömästi jos siltä suunnalta kuuluu pienikin parkaisu "E-iisa kommer, E-iisa kommer!"-huudahdusten säestämänä. Tyttö muistuttaa meitä myös vaipanvaihdon tärkeydestä: "Byta Willas blöja mamma, E-iisa hjälpa!"

Poikasestamme tuli siis Willa. Ei, kastetodistukseen kirjoitetaan toki William, mutta tuo siskon antama lempinimi tulee jo oikein sujuvasti meidän vanhempienkin suusta. Samoin kuin kissamme Mekong on tätä nykyä Miau.

Kamera on ollut vähemmällä käytöllä, samoin ompelukone. Fleecehaalariin, kahteen takkiin, housuihin ja paitaan ja moneen muuhun on toki osat leikattuna, mutta eivät vielä ole päässeet tekemisiin ompelukoneen kanssa. Pitää ottaa rauhallisesti, sanovat lääkärit. Eipä sitä muutakaan oikein voi, kun 15 minuutin ompelupöydän siivoaminen, tarvitsee kaverikseen kolmen tunnin päiväunet. Mutta, maanantaina koittaa arki. Toinen käsipari menee töihin ja me saamme selvitä päivät kolmestaan lasten kanssa. Seuraavaa viikonloppua jo odotellessa!