[Pepparspray]: RAKAS PIKKUSISKONI

5 Dec 2010

RAKAS PIKKUSISKONI

Niin, se suurin syy. Se elämän mullistus.




 Marraskuu 2000.
13-vuotias pikkusiskoni putoaa kotona portaista.


 Hapenpuute aivoissa, johti pysyvään,
laaja-alaiseen, aivovammaan.

Lääkäri ennusti Annan istuvan pyörätuolissa
lopun ikäänsä.


Saman lääkärin mukaan Anna ei tulisi myöskään koskaan puhumaan
tai pääsisi eroon stoomaletkusta, jonka kautta ravinto
kulki vatsapeitteiden läpi suoraan mahalaukkuun.
 
 Jokin lääkäriäkin suurempi voima,
oli kuitenkin päättänyt toisin.

 Työtä oli kuitenkin tehtävä.

 
Kuntoutusten, äitini päättäväisyyden ja
luovuttamattomuuden ansiosta, 
Anna alkoi pikkuhiljaa edistyä.


 
Pienimmätkin edistysaskeleet
olivat meille kuin suuria ihmeitä.
Ensimmäinen hymy,
ensimmäinen äännähdys
tai
katseen kohdistaminen
hänelle juttelevaan henkilöön.

Kuntoutumisen myötä Annan kasvonpiirteet
alkoivat palata ennalleen.

Onnettomuudesta on kulunut nyt kymmenen vuotta.
Anna on laittanut uusiksi kaikki lääkäreiden ennusteet.
Anna kävelee, syö itse ja puhuu.
Kuntoutus jatkuu edelleen.
Pikkusiskoni on osoittanut,
että ihmeitä tapahtuu joka päivä.

Kiitos, että jaksoit taistella.
Kiitos, ettet jättänyt meitä ♥

Tämä lehtijuttu julkaistiin vuonna 2006.


P.S. Kiitos kommenteista.
Ihana nähdä, etten ole täällä blogimaailmassakaan ainut ♥
Vastailen huomenissa.

12 comments:

Hannele said...

Ihana kuulla että siskosi voi vielä paremmin nykyään <3 Kovasti voimia kuntoutumiseen sinne!

Pieni Lintu said...

Voi miten hienoa että siskosi on kuntoutunut!!!!

Niinu said...

Kävin lukemassa lehtijutun:)
Mahtavaa että äitisi on jaksanut taistella! Toivon teille kaikille oikein mukavaa joulun aikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2011!

Anonymous said...

Hei! Kiitos, että jaoit tämän. Pikkusiskoni putosi v. 2004 myös portaista ja sai vaikean aivovamman. Ennustetta ei alkuun ollut lainkaan, mutta myös minun pikkusiskoni on kuntoutunut kuin ihmeen kautta todella hyvin. Pikkusiskot on ihmeellisiä! Upeaa, että sait pitää siskosi ja hän on kuntoutunut ja kuntoutuu. Kaikkea hyvää teille!
T: Nitta

Prinsessa Pieni said...

Valtavan upeasti siskosi toipunut, olette olleet sitkeitä ♥
Kyyneleet silmissä luin lehtijutun, aikamoista touhua kuntoutuslaitoksissa :(

Voimia kaikkeen !

Siilis said...

Aivot on kyl ihmeellinen laitos. Niil on ihan ainutlaatunen taipumus kuntoutua vakavistaki jutuista jos vaan sen eteen tekee työtä. Äitis on kyl oikee ihmenainen kun on jaksanu taistella siskos puolesta <3

TIINA said...

ihanaa, että siskosi on kuntoutunut. mahtava äiti teillä. <3

leppoisaa itsenäisyyspäivän iltaa. :)

Ylva said...

Aivan ihanaa, että siskosi on kuntoutunut noin hienosti ja kuntoutuu edelleen! Olette saaneet kokea jotain painajaismaista, mutta olette selviytyneet siitä yhdessä. "Selviytymistarina" tietysti vielä jatkuu, ja toivotankin oikein kovasti voimia, sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta tuleville vuosille!

Te olette sankareita!

Mukavaa joulunodotusta!

Heli said...

<3

Haau said...

Koskettava selviytymistarina, joka huokuu rakkautta <3

5xmamma said...

Kiitos kovasti tarinan jakamisesta. Luin tuon lehtijutun ja tajusin että "tunnenkin" äitisi, ollaan samassa leijonaemojen keskusteluryhmässä.

Äitisi on ollut käsittämätön, todellinen leijonaemo. Mutta et varmasti isosiskonakaan ole päässyt aivan helpolla.

Ihanaa joulunaikaa koko perheelle

Marja said...

Nyt vasta luin ja voi miten nuo kaikki kuvat laittoi muistamaan nuo ajat. Onneksi teidän perheenne on ollut noin sitkeä taistelija ja etenkin Anna. Tästä tuli mieleeni että tarvitsisi todella mennä käymään vanhempiesi ja siskosi luona, en edes muista koska olisin viimeksi siellä käynyt!

Toivottavasti teillä joulu ja vuoden vaihde sujui hyvin.

Post a Comment

Kiitos viestistäsi ♥